Lapsen elatus

Laissa lapsen elatuksesta säädetään lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan, kunnes lapsi täyttää 18-vuotta. Vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos lapsi ei asu pysyvästi vanhemman luona tai vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta. Vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona.

Elatusapua laskettaessa käytetään apuna oikeusministeriön vuonna 2007 julkaistua ohjetta. Elatusavun määrä määräytyy lapsen elatuksen tarpeesta, vanhempien elatuskyvystä ja tapaamisoikeuden laajuudesta. Elatusavun määrä ja suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Lapsen elatuksen tarve
Lapsen elatuksesta aiheutuvat kustannukset jaetaan yleisiin ja erityisiin kustannuksiin.

Yleiset kustannukset määräytyvät lapsen iän mukaan ja ne koostuvat muun muassa ruoasta, vaatteista, käyttörahasta, puhelimesta, tavanomaisesta harrastustoiminnasta, terveydenhoito- ja lääkekuluista ym.

Erityiset kustannukset koostuvat lapsen osuudesta lähivanhemman asumiskustannuksista, päivähoitokuluista, aamu- ja iltapäivätoiminnasta aiheutuvisa kuluista, koulutuskustannuksista, erityisistä harrastus- ja terveydenhuoltokuluista sekä vakuutusmaksuista.

Yleisten ja erityisten kustannusten kokonaissummasta vähennetään lapsilisä ja sekä lapsen mahdolliset ansio- ja/tai pääomatulot. Tästä muodostuu lapsen elatuksen tarve.

Vanhempien elatuskyky
Vanhemman elatuskykyä laskettaessa otetaan huomioon vanhemman tulot ja mahdollisuudet hankkia tuloja sekä varallisuus. Tuloina huomioidaan muun muassa palkka, pääomatulot, eläkkeet ja opintoraha. Varallisuuden osalta katsotaan, ettei vanhemman tarvitse käyttää lapsen elatukseen perusturvaansa kuuluvaa varallisuutta, kuten esimerkiksi vakinaisena asuntona käytettävää omistusasuntoa. Sen sijaan perusturvaan kuulumaton varallisuus huomioidaan elatuskykyä määrittäessä.

Vähennyksenä huomioidaan vanhemman omat elinkustannukset, jotka jaetaan myös yleisiin ja erityisiin kustannuksiin. Vanhemman yleiset elinkustannukset määräytyvät sen mukaan, asuuko vanhempi yksin vai avo- tai avioliitossa. Pääsääntöisesti vanhemman elatuskykyä laskettaessa ei vähennyksenä oteta huomioon vanhemman velanhoitomenoja. Tästä poiketen vähennyksinä huomioidaan asunto- ja opintolainan lyhennykset. Lisäksi vanhemman elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon vanhemman muu elatusvastuu.

Vanhemman kanssa asuvien lasten osalta elatusvastuu huomioidaan laskelmassa niin sanottuna elatusvähennyksenä, jonka määrä määrittyy lapsen iän mukaan. Jos elatusvastuu koskee pääsääntöisesti muualla asuvaa lasta, otetaan elatusapu lähtökohtaisesti huomioon sen suuruisena, kuin se on vahvistettu. Erityisiin kustannuksiin luetaan mukaan myös vanhemman työmatkakustannukset sekä erityiset terveydenhoitomenot.

Tapaamisoikeus
Lapsen tapaamisoikeus vaikuttaa elatusavun laskemiseen ensinnäkin niin, että tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat huomattavat matkakustannukset otetaan huomioon vanhemman elatuskyvyn vähennyksenä. Lisäksi tapaamisoikeus otetaan huomioon arvioitaessa etävanhemman asumiskustannusten määrän kohtuullisuutta. Näin siitä syystä, että etävanhemmalla voi olla tarpeen olla isompi asunto, jotta hänen luonaan yöpyvällä lapsella on esimerkiksi oma huone käytössä. Lisäksi elatusavun määrästä tehdään ns. luonapitovähennys, jos lapsi on etävanhemman luona säännöllisesti. Luonapitovähennys vastaa niitä lapsen välttämättömiä kuluja, joista etävanhempi vastaa lapsen ollessa hänen luonaan. Luonapitovähennyksen suuruus riippuu lapsen iästä sekä siitä, kuinka paljon lapsi on etävanhemman luona. Mikäli luonapidon määrä on keskimäärin alle 7 yötä kuukaudessa, ei vähennystä tehdä.

Kun vanhempien elatuskyky ja lapsen elatuksen tarve on selvitetty, verrataan vanhempien elatuskykyjä, jotta saadaan selville kummankin vanhemman prosenttimääräinen osuus lapsen elatuksen tarpeesta.

Elatus vuoroasumisessa
Vuoroasumisella tarkoitetaan asumismuotoa, jossa lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona. Tällaisessa tilanteessa kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtii lapsen jokapäiväisestä elatuksesta. Tästä huolimatta voidaan vuoroasumistilanteissa lapselle vahvistaa elatusapua suoritettavaksi esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Merkitystä on myös sillä, miten lapsen kulujen maksaminen jakaantuu vanhempien välillä.

Oikeusministeriön ohjeessa lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi ei ole otettu huomioon vuoroasumista, josta johtuen ohjetta voidaan näissä tilanteissa noudattaa vain soveltuvin osin.

Elatustuki
On myös tilanteita, joissa lapsen elatus turvataan elatustuella. Mikäli vanhemmalla ei ole elatuskykyä tai vanhempi ei maksa vahvistettua elatusapua, on lapsella oikeus elatustukeen. Lapsella on oikeus elatustukeen myös silloin, kun vahvistetun elatusavun määrä on täysimääräistä elatustukea pienempi. Elatustukea haetaan Kelalta.

Elatusavun määrä tulee aina laskea tapauskohtaisesti ja siinä on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen. Artikkelin kirjoittanut varatuomari Betelhem Haka avustaa sekä elatusapuasioissa että myös muissa lapsiasioissa.

Jätä yhteydenottopyyntö

Lapsen elatus

KYSY LISÄÄ AIHEESTA